Kulunutta vuotta on viljelyn osalta leimannut jälleen kerran ääriolosuhteet. Runsaslumisen ”vanhanajan” talven jälkeen lumi suli nopeasti ja nurmien harauksiin ja täydennyskylvöihin päästiin toukokuun puolessa välissä. Nurmet olivat talvehtineet kohtuullisen hyvin, mutta varmistin tiheät nurmet kylvämällä täydennyksenä ympättyä alsikeapilaa 5 kg/ha. Nyt syksyllä on ollut hienoa huomata, että huolimatta todella kuivasta kesästä, apilakasvustot ovat lähes täydelliset ja kasvu jatkuu varmasti pakkasiin saakka ja mikä parasta myös hiilensidonta niin maanpäällisiin kuin maan alla oleviin kasvinosiin. Monipuoliset palkokasvinurmet eli tilallamme apilat ja sinimailanen pitivät huolen syväjuurisina kasveina siitä, että satoa on riittänyt niin oman karjan kuin viherlannoituksen tarpeisiin. Viljoja viljelemme ainoastaan oman karjan käyttöön ohran, kauran ja vehnän seosviljakasvustona. Jyvät litistämme ja säilömme tuoreena muurahaishapolla, sillä haluamme pienentää hiilijalanjälkeämme välttämällä viljankuivausta. Näin on ollut jo vuodesta 2001 lähtien. Esikuivattu säilörehu säilötään laakasiiloihin tarkkuussilputtuna biologisella maitohappobakteereihin perustuvalla säilöntäaineella.     

Emolehmien poikimiset olen ajoittanut tarkoituksellisesti toukokuulle, jolloin säiden puolesta on helpompaa pienten vasikoiden kanssa eritoten ongelmatapauksissa. Tosin vasikoita syntyy myös laidunkaudella. Kuluneena kesänä ongelmia aiheutti pitkään jatkunut helle, eikä menetyksiltäkään vältytty, mutta emot onneksi oppivat käyttämään metsälaitumien tarjoamaa suojaa auringolta ja myös pihatto hyvän luonnollisen ilmanvaihdon ansiosta tarjosi suojaa paahteelta.